Kävi niin, että vauva syntyi ja ihmisperheily vei Silkyn ihmislauman kaiken ajan. Kahden lapsen vaippojen vaihto, syöttäminen sun muu jättivät lauman aikuisilta 0 minuuttia ja 0 energiaa koiralenkkeilyyn. Silky viihtyi mummolassa hyvin ja jäi vielä vähäksi aikaa.
Sitten kokeiltiin, jos Silky jo tulisi kotiin. Mutta se oli jo tottunut rauhaisiin iäkkäämmän koiran päivätorkkuihinsa sekä mummin lihapatoihin eikä enää sietänyt lauman nuorimmaisten leikkejä.
Olkoon menneeksi, sanoivat ihmiset ja siirsivät Silkyn Oman Paikan ja ruokakupit ja hihnat ja harjat ja muut mummolaan. Siellä Silky sitten viettää koiranpäiviään kaikessa rauhassa. Kyläillessään käy kyllä haistelemassa syöttötuolin alusen, mutta harvemmin sieltä kelpuuttaa enää mitään, vaikka aiemmin söi mitä tahansa sinne pudonnutta.
Silkyn entinen ihminen, siis ex-koiraihminen huomaa mm:
- tottuneensa yllättävän äkkiä siihen, ettei koira hyppääkään enää vastaan kotiovella, seuraa keittiöön ja änge sohvalle viereen. Toisaalta lapset tekevät tämän nykyään.
- kaipaavansa joitakin kohtaamisia lähialueen koirien ja heidän ihmistensä kanssa. Ne ovat joko kokonaan kadonneet elämästä tai typistyneet pitkien keskustelujen sijaan pelkiksi moikkauksiksi.
- nauttivansa, herkkä kun on, suunnattomasti siitä ettei enää tarvitse kuunnella vihaisten koiraihmisten (tai myöskään ei-koiraihmisten) vihanpurkauksia milloin mistäkin olemattomasta asiasta. Tai jankuttavia, loputtomia väittelyjä, kiihkoiluja ja besservisseröintejä koiriin liittyen. Koirattoman elämä on mielenrauhaa ja hyväntuulisuutta pullollaan, eikä lapsiin kohdistu lainkaan samanlaista hyökkäilyä kuin koiraan, kuten pelkäsin. Itse huomaan todella vapautuneeni henkisesti, kun en enää koe itseäni siksi sylkykupiksi, joka ennen kolisi pitkin katuja koiran seurassa valmiina vastaanottamaan millä hyvänsä hetkellä kenen tahansa vieraan ihmisen päivän viha- ja turhautumisloskan - ja itkemään sen pois hänen puolestaan.
- miettivänsä, onko ihmisen ollenkaan terveellistä pitää lemmikeitä - etenkään näkyviä kuten koirat. Tietääkseni hamsterien tai papukaijojen ihmiset eivät samalla tavoin huutele ja meuhkaa toisilleen päivittäin, vaikka kyllä hamsterikin kakkaa, ja papukaijakin ääntelee, mutta piilossa. Ei siis pelkästään lemmikkien hyvinvoinnin takia, vaan myös ihmisryhmien mielenrauhan ja yhteisön sovun takia.
